Historiaa - katsaus menneeseen

Konneveden kunta on saanut nimensä Rautalammin reitin keskusjärven mukaan. 

Suurjärvi jakaantuu Etelä- ja Pohjois-Konneveteen, joiden raja kulkee Kivisalmessa. Mistä järvi nimensä sai, ei olla varmoja. Yksi teoria on, että nimi pohjaa vanhaan saamenkielen sanaan konte, mikä tarkoittaa peuraa. Konnevesi ja siitä kapealla kannaksella erottuva Keitele sattuivat aikoinaan villipeurojen talvivaellusreitin varrelle, ja rannat olivat siksi vaeltavien metsäsaamelaisten suosiossa. Toisen teorian mukaan nimi tulee sanasta konne, joka tarkoittaa kujetta, ilkeyttä tai taikaa, mistä seuraa ikävyyksiä kohteelleen. Kantasana voi olla myös vaikeakulkuista maata tai korpimaata tarkoittava kontu tai konneikko. Kunnan asukkaat kutsuvat itseään konnevetisiksi.

Mistä konnevetiset tulivat?

Konnevesi ja naapurikunnan Rautalammin alue kuuluivat aikanaan Hämeen erämaa-alueeseen. Hämäläiset valtasivat erämaita Saimaan vesistöjä myöten, kunnes karjalaiset 1100-luvun puolivälissä työnsivät heidät takaisin. Erämaiden raja vakiintui Saimaan ja Päijänteen vesistöjen vedenjakajalle. Kymijoen latvavesiltä alkava ja Pielavedelle päättyvä Rautalammin vesireitti myötäili heimorajaa ja samalla Ruotsin valtakunnan itärajaa. 

Asutuksen tiheneminen ja eränkäynnin vilkastuminen Hämeen ja Savon kantapitäjissä johtivat erimielisyyksiin Rautalammin reitin erämaa-alueista. Riidat vaimenivat 1500-luvulla, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa alkoi systemaattisesti asuttaa valtakunnan itärajaa. Samalla kuningas kartutti kruunun kassaa verotuloilla. 

Kruunun ohjeiden mukaan uudisasukkaille tuli antaa maata vain sen verran kuin he jaksoivat viljellä. 1550-luvulla laadittiin luettelo kaikista eräkappaleista ja niiden omistajista. Nykyisen Konneveden kunnan ensimmäinen uudisasukas oli Olli Varis, joka asettui Istunmakeen vuonna 1552. Pietari Nikinpoika Kolari asettui Särkisaloon kahta vuotta myöhemmin. Uudisasukkaista suurin osa tuli Savosta Pieksämäen ja Mikkelin suunnilta.

Peltoviljely ja karjanhoito yleistyivät, kun ihmiset asettuivat tiluksilleen. Arvokalojen, kuten lohen ja siian pyynti Rautalammin vesillä kuului kruunulle. Konnevedelle Siikakoskeen perustettu kruununkalastamo vuokrasi kalastusoikeuksia ympäristön asukkaille, jotka maksoivat vuokransa kaloina. Ruotsin valtakunnan suuret sodat kestivät noin 150 vuotta, mikä merkitsi jatkuvaa verorasituksen kasvua. Sotia seurasivat katovuosista johtuneet nälkävuodet. 

Kantatilat, torpat ja oma kirkko

Isojako 1700-luvun lopussa ja 1810-luvulla muutti maanomistusta ja vaikutti myös asutukseen. Jako pyrki yhdistämään talojen maat isommiksi kokonaisuuksiksi. Osa kantatiloista siirrettiin etäämmälle ja yhteismetsät jaettiin talojen kesken. Osa metsämaasta jäi valtiolle niin sanottuna liikamaana. Kantatilojen ja vilkkaan torppien perustamisen myötä Konneveden asukasluku alkoi kasvaa. 1900-luvun alussa yli puolet Konneveden tiloista oli vuokralla. Vuonna 1918 voimaan tullut laki toi torppareille itsenäisyyden. 

Ensimmäiset mietteet omasta seurakunnasta ja kirkosta tuotiin Konnevedellä julki 1800-luvun puolivälissä. Syynä olivat pitkät ja hankalat kirkkomatkat. Kärkkäälän, Särkisalon, Siikakosken ja Varismäen eli nykyisen Istunmäen kyliltä tuli pisimmillään 60 – 70 kilometriä Rautalammin kirkolle. Konnekoskessa vuonna 1860 tapahtunut suuronnettomuus saattoi sekin lisätä eropaineita. Onnettomuudessa Variskylän kirkkovene kaatui koskeen, ja 17 ihmistä hukkui. 

Särkisalon ja Kärkkäälän tilanhaltijat vaativat kyläkuntien liittämistä Sumiaisten kappeliseurakuntaan, josta muodostettaisiin itsenäinen kirkkoherrakunta. Rautalammin emäseurakunnan edustajat vastustivat hanketta, koska pelkäsivät irtaantumisen rasittavan liikaa seurakunnan taloutta. 

Maaliskuussa 1919 päästiin yksimielisyyteen Konneveden seurakunnan perustamisesta. Seurakunta totesi heti ensimmäisessä kirkonkokouksessaan tammikuussa 1920, että kirkko pitää rakentaa. Arkkitehti Ilmari Launiksen pohjapiirros ja kirkon ulkoasua esittävä piirros hyväksyttiin samana vuonna. Keski-Suomen ainoa harmaakivikirkko rakennettiin Siikakoskelle johtavan tien varteen mäen päälle. Rakennuskivet hakattiin oman kylän graniitista. Rahat kirkkoon saatiin “pappilan ylimääräisistä metsärahoista” ja ottamalla puoli miljoonaa markkaa velkaa. Kirkko vihittiin juhannuksena vuonna 1923. Jo 1950-luvun lopussa kirkko peruskorjattiin kosteusvaurioiden vuoksi.

Mitä seurakunta edellä, sitä kunta perässä

Hankasalmi erosi Rautalammista vuonna 1863. Yksi Kärkkäälän tila ja seitsemän Särkisalon tilaa olisivat halunneet mukaan, mutta kuntakokous sanoi liitosaikeelle ei. Sen jälkeen vielä 13 taloa anoi siirtoa Hankasalmeen. Kuntajakoa ryhdyttiin toden teolla puuhaamaan vuonna 1893. Ajatuksena oli, että Konneveden kunnan muodostaisivat Kärkkäälä, Särkisalo, suurin osa Siikakoskea sekä Istunmäen Tupaniemi. Pitäjään olisi tullut 3 848 asukasta. Tätäkään itsenäistymispyrkimystä ei hyväksytty.  

Seurakunnan itsenäistyttyä Rautalammin kuntaan kuuluminen alkoi hiertää konnevetisiä yhä enemmän. Eniten närästi se, että kunnan maksuista ei koettu saatavan tarpeeksi hyötyä Konneveden suuntaan. Lopulta toive kuultiin, ja kunnanvaltuusto päätti Konneveden kunnan itsenäistymisestä vuonna 1919. Virallisesti kunta aloitti toimintansa vuoden 1922 alussa. Itsenäistymisen aikaan Konnevedellä oli 4 300 asukasta. Väkimäärässä tehtiin ennätys vuonna 1954, jolloin konnevetisiä oli 5 310. Vuoteen 2017 mennessä asukasluku on lähes puolittunut.

Jo alueen ensimmäiset asukkaat ymmärsivät Rautalammin reitin arvon. Kansallisvedeksi kutsuttu Rautalammin reitti ja sen keskusjärvi Konnevesi on säilynyt erämaisena, ja veden laatu on hyvä. Kanavareittejä pitkin Konnevedellle pääsee vesitse etelästä Lahdesta ja pohjoisesta Pielavedeltä saakka. Etelä-Konneveden järvialueelle perustettu vuonna 2014 kansallispuisto on tuonut kunnalle uutta potkua ja tunnettuutta. Etelä-Konneveden kansallispuisto sijoittuu osin Konneveden ja osin Rautalammin puolelle.