Kun Katri Siitonen ajoi Helsingistä kohti Konnevettä, maisemat eivät vielä tuntuneet tutuilta. Navigaattori näytti reittiä, tiet vaihtuivat toisiin ja uusi kotikunta lähestyi kilometri kilometriltä. Rovaniemellä pitkään asuneelle matka oli lyhyt – neljä tuntia ei tunnu pitkältä, jos on tottunut ajamaan yli 700 kilometrin välejä.
Silti matkassa oli jotakin erityistä.
– Maisemat olivat ihan vieraita, mutta navigaattori näytti, että kotiin tässä ollaan menossa, Katri hymyilee.
Katri Siitonen muutti Konnevedelle huhtikuussa. Hän on trauma-informoitu somaattinen valmentaja, filosofian maisteri ja yrittäjä, jonka yritys Elämänmakuinen tarjoaa valmennuksia, koulutuksia, tapahtumia ja hyvinvointialan yhteistyötä. Taustalla on lähes 20 vuoden työ opettajana ja kouluttajana sekä pitkä henkilökohtainen kiinnostus ihmisen hermostoon, palautumiseen, kehon viesteihin ja siihen, miten ihminen löytää takaisin omaan voimaansa. Hänen verkkosivuillaan työn ydin tiivistyy ajatukseen siitä, että keho ja mieli eivät ole erillisiä, vaan hermoston kautta toisiinsa kietoutunut kokonaisuus.
Konnevedelle Katri ei tullut sattumalta, mutta ei myöskään valmiiksi juurtuneena. Hänellä ei ollut paikkakuntaan vahvaa aiempaa sidettä. Hän oli käynyt täällä ystävänsä Hannan luona muutamia kertoja, mutta omaa historiaa Konnevedellä ei ollut.
Silti jokin täällä alkoi vetää puoleensa.
– Hannan kautta olin seurannut pidempään, millaista meininkiä Konnevedellä on. Aloin ymmärtää, että tämä on yrittäjämyönteinen paikka, jossa pidetään hyvää huolta omista yrittäjistä.
Kun Katri puhuu ensimmäisistä viikoistaan Konnevedellä, esiin nousee monta sanaa: helppous, lämpö, jouhevuus, yhteisöllisyys. Ja ennen kaikkea tunne siitä, että hänet on otettu vastaan.
– Olen tosi kiitollinen. On tuntunut hyvältä tulla tänne ja olla täällä.
Yritys syntyi Rovaniemellä, mutta suunta alkoi vetää etelämmäs
Katri perusti yrityksensä lokakuun alussa 2024. Jo pian yrittäjyyden alkuvaiheessa hän huomasi käytännön realiteetin: jos haluaa tulla näkyväksi, verkostoitua ja osallistua tapahtumiin, joissa voi esitellä omaa osaamistaan, monet mahdollisuudet ovat etelämpänä.
Rovaniemeltä matkaa kertyi paljon.
– Kun välimatkaa oli yli 700 kilometriä, se hidasti sitä, että pääsisin osalliseksi tapahtumiin, joissa voisin kertoa omista palveluistani ja yrityksestäni.
Katri ei tarkoita, etteikö pohjoisessa arvostettaisi hyvinvointia. Hän sai asiakkaita myös Lapissa. Mutta yrittäjän näkökulmasta hän alkoi nähdä, että Keski- ja Etelä-Suomessa voisi olla enemmän mahdollisuuksia löytää yleisöä, rakentaa yhteistyöverkostoja ja tulla tunnetuksi.
Hän puhuu asiasta rehellisesti, mutta lempeästi. Lapissa ihmiset ovat hänen mukaansa joviaaleja, mutta hyvinvoinnin ostettaviin palveluihin suhtaudutaan usein käytännönläheisesti: metsä, sauna ja oma pärjääminen ratkaisevat paljon.
Katrin yrityksessä kyse ei kuitenkaan ole pelkästä yksilövalmennuksesta. Hän haluaa kouluttaa, järjestää myös ryhmävalmennuksia, olla mukana tapahtumissa ja rakentaa laajempia yhteistyömuotoja. Silloin tarvitaan verkostoja, kohtaamisia ja paikkoja, joissa ihmiset voivat löytää palvelut.
– Someen voi upottaa valtavasti aikaa ja energiaa, mutta vaste voi silti olla lähes nolla. Usein ihmisten pitää tulla tietoiseksi sinusta jotakin toista kautta, ja vasta sitten he löytävät sinut somesta.
Konnevesi asettui kartalle monesta suunnasta. Jyväskylä, Äänekoski, Kuopio ja pääkaupunkiseutukin ovat kohtuullisen matkan päässä. Ystäviä oli lähiseudulla. Työ oli sellaista, jota voi tehdä monesta paikasta käsin. Ja kun vakituinen työ Rovaniemellä ei enää sitonut, elämään aukesi uudenlainen vapaus.
– Kun teen työtä, jota voin tehdä mistä päin vain, ei minua oikeastaan mikään pidätellyt.
Miksi juuri Konnevesi?
Konnevesi ei välttämättä ole ensimmäinen paikkakunta, joka nousee mieleen, kun pohjoisesta muuttava yrittäjä alkaa etsiä uutta kotia eteläisemmästä Suomesta. Mutta Katrille juuri se oli lopulta osa vetovoimaa.
Konnevesi tuntui sopivan kokoiselta. Riittävän pieneltä, jotta yhteisö on lähellä. Riittävän hyvin sijoittuneelta, jotta suuremmat kaupungit ovat tarvittaessa saavutettavissa. Ja riittävän aktiiviselta, jotta yrittäjä ei jää yksin.
– Olen elämässäni pakertanut riittävästi yksin. Yhteisöllisyys oli minulle tosi tärkeä arvo.
Yrittäjämyönteisyys ei jäänyt mielikuvaksi. Katri kertoo ensimmäisestä palaveristaan kunnantalolla Elinvoimayhtiön Johanna Jääskeläisen kanssa tavalla, josta kuuluu sekä yllätys että innostus.
– Se oli sellainen olo, että jes, nyt lähtee! Johanna on ihan timantti.
Katrin kokemus on juuri sitä, mitä kunnan elinvoimatyössä tavoitellaan: uuden asukkaan ja yrittäjän ei tarvitse arvailla yksin, mistä aloittaa. Hänelle kerrotaan mahdollisuuksista, ohjataan oikeisiin verkostoihin, vinkataan mahdollisuuksista ja tuodaan ihmisiä yhteen.
Katrin kohdalla tämä näkyi nopeasti. Jo muutaman viikon aikana yhteistyö Galleria Kävyn kanssa lähti liikkeelle. Erityisen ilahduttavaa oli, ettei kaikkea tarvinnut itse aloittaa.
– En ehtinyt olla heihin edes yhteydessä, kun minuun otettiin Instagramin kautta yhteyttä. Oli kuultu, että tänne on tullut tällainen yrittäjä, ja kysyttiin, kiinnostaisiko yhteistyö.
Se on pienelle paikkakunnalle tyypillinen vahvuus parhaimmillaan: tieto kulkee, ihmiset ottavat yhteyttä, mahdollisuudet eivät jää kasvottomiksi.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Asunto löytyi jouhevasti – ja työhuoneellekin oli tilaa
Uuteen kuntaan muuttaminen on harvoin vain tunnetta ja visiota. Se on myös käytännön asioita: asunto, vuokrasopimus, muuttopäivä, lomakkeet, palvelut, arjen järjestyminen.
Katrin kohdalla asunnon löytyminen sujui helposti. Hän halusi kolmion, koska yksi huone tarvittiin työhuoneeksi. Se on paikka, jossa hän voi ottaa asiakkaita vastaan ja rakentaa yrityksensä arkea.
Vaihtoehtoja oli muutama. Yksi kaksio oli kaunis ja hyvä, mutta työhuoneen tarve ratkaisi. Lopulta sopiva koti löytyi paritalosta.
– Tässä oli heti aika lailla speksit kohdallaan. Uusi talo, kivat pinnat ja oma työhuone. Olen tykännyt tosi paljon.
Prosessi jäi mieleen mutkattomana. Ystävä näytti asuntoja videon välityksellä, ja vuokra-asioissa yhteydenpito Konneveden vuokratalojen isännöitsijän Tuula Lampisen kanssa sujui hyvin. Jopa lomake, joka ensin tuntui vaikealta, ratkesi käytännönläheisesti.
– Täytin sen verran kuin osasin ja kirjoitin loput vapaamuotoisesti sähköpostiin. Ei tarvinnut säätää. Hakemus hyväksyttiin.
Katri nostaa esiin myös pienen mutta merkittävän asian: hän sai muuttaa kesken kuukauden, ja vuokra jyvitettiin muuttopäivästä eteenpäin.
– Se tuntui tosi ratkaisukeskeiseltä. Minulle tuli tervetullut olo.
Juuri tällaisista kokemuksista syntyy uuden asukkaan ensivaikutelma. Ei pelkästään siitä, mitä kunta sanoo olevansa, vaan siitä, miten asiat käytännössä hoituvat.
Pieni kunta yllätti palveluillaan
Ensimmäisten viikkojen aikana Katri on ehtinyt huomata myös Konneveden palvelut. Hän kertoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon pienellä paikkakunnalla on arjessa tarvittavaa.
– Täällä on kahvilaa, lounasravintolaa, ruokakauppoja, autohuoltoa, kirjasto, päiväkoti ja koulu. Olen ollut positiivisesti yllättynyt.
Konneveden vahvuus onkin siinä, että kunnan koko ei kerro kaikkea. Vakituisia asukkaita on rajallisesti, mutta kesäasukkaiden, matkailijoiden ja mökkiläisten määrä kasvattaa palveluiden kysyntää. Se näkyy arjessa useamman ruokakaupan, tapahtumien, kesäpalveluiden ja aktiivisen kyläelämän muodossa.
Katri näkee tämän muuttajan näkökulmasta tärkeänä: kun arjen peruspalvelut löytyvät läheltä ja isommat kaupungit ovat kohtuullisen ajomatkan päässä, pieni paikkakunta ei tunnu syrjäiseltä vaan toimivalta.
– Tämä on sijainniltaan tosi hyvässä paikassa. Lähellä isoja keskuksia, mutta silti oma ihana paikka.
(teksti jatkuu kuvan jälkeen)
Trauma-informoitu työ tuo lempeyttä ihmisten välille
Katrin työssä keskiössä on trauma-informoitu somaattinen valmennus. Termi voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta Katri selittää sen käytännönläheisesti.
Kyse on ihmisen hermoston ymmärtämisestä. Siitä, että tunnistetaan, milloin toisen ihmisen sietoikkuna ylittyy. Kun näin käy, ihminen ei välttämättä pysty ottamaan vastaan uutta tietoa, toimimaan normaalisti tai tekemään sitä, mitä häneltä odotetaan.
– Silloin saatetaan työyhteisössä ihmetellä, miksei toinen vain tee niin kuin sanotaan. Mutta kyse voi olla siitä, ettei hän pysty. Hermostollinen sietoikkuna on ylittynyt.
Katrin mukaan trauma-informoitu näkökulma tuo ihmisten väliseen kanssakäymiseen lempeyttä ja ymmärrystä. Se auttaa luomaan turvallista tilaa, jossa ihminen voi palautua lukkiutumisesta, lamaantumisesta tai ylikuormituksesta takaisin toimintakykyyn.
Tämä koskee myös työelämää, johtamista ja yhteisöjä. Nykyisessä maailmassa yhä pienemmältä joukolta odotetaan yhä enemmän. Paineet kasvavat, epävarmuus lisääntyy ja monen arjessa kuormitus on jatkuvaa.
– Me emme voi mielellä ohittaa fysiologiaa ja sen lainalaisuuksia. Jos ihmisen sietoikkuna ylittyy, se peräseinä tulee vastaan.
Katri ei puhu resilienssistä suorittamisen lisäämisen välineenä. Päinvastoin. Hän haluaa erottaa aidon palautumiskyvyn siitä ajatuksesta, että ihmisen pitäisi jaksaa aina enemmän.
– Resilienssi ei tarkoita sitä, että voisi juosta tukka putkella joka paikkaan. Se tarkoittaa sitä, että elämän vastoinkäymisistä pystyy selviytymään ja palautumaan. Ei jäädä pelkkään selviytymisen tilaan.
Oma kokemus johdatti alalle
Katrin kiinnostus hermostoon ja somaattiseen työskentelyyn ei ole syntynyt ulkopuolisesta uteliaisuudesta. Sen taustalla on myös oma elämä.
Hän kertoo käyneensä useamman kerran burnoutin läpi. Lisäksi hänen syntymäänsä liittyi traumaattinen alku: hätäkaste, vakava tilanne synnytyksessä ja siirto toiselle paikkakunnalle sairaalaan ilman vanhempia. Nykyään ymmärretään paljon paremmin, kuinka merkityksellistä vauvalle on varhainen yhteys ja kannattelu.
Myöhemmin elämässä tämä näyttäytyi Katrille irrallisuuden tunteena ja vaikeasti sanoitettavana kipuna.
– Ymmärsin, että elämässäni oli periaatteessa kaikki hyvin, mutta silti tiesin, ettei minussa ollut kaikki hyvin. Joku kohta poltti, enkä päässyt siihen käsiksi.
Vuosien varrella hän etsi apua monesta suunnasta. Hän perehtyi tunnetyöskentelyyn, ohjasi Rauhan matkalla -tunneryhmiä vertaistukiohjaajana, kouluttautui restoratiiviseksi sovittelijaksi ja löysi tarvetietoisuuden. Lopulta mukaan tuli keho: somatiikka, hermoston kieli ja ymmärrys siitä, että keho viestii koko ajan, kun sitä oppii kuuntelemaan.
– Aloin ymmärtää, että tunteet, tarvetietoisuus ja keho muodostavat kokonaisuuden. Kun ne yhdistetään oikealla tavalla, alkaa syntyä tuloksia.
Katri opiskeli trauma-informoiduksi valmentajaksi samaan aikaan, kun työskenteli vielä opettajana. Yritys syntyi rinnalla, mutta tarkoituksena ei ollut tehdä kahta työtä loppuelämää.
– Rakensin yritystä sen verran pitkälle, että uskalsin irrottautua. Ehdin tehdä opettajan työtä lähes 20 vuotta. Nyt on uuden aika.
Elämänmakuinen tarjoaa valmennusta, koulutusta ja yhteistyötä
Katrin yritys Elämänmakuinen tarjoaa muun muassa yksilövalmennusta, ryhmämuotoista toimintaa, tapahtumia, koulutuksia, työpajoja ja puheenvuoroja. Katrin yrityksen kotisivuilla esillä ovat esimerkiksi Lempeästi lähemmäs itseäsi -valmennukset, ReRoot-valmentajakoulutus sekä mahdollisuudet yhteistyöhön seminaareissa, retriiteissä, koulutuksissa ja työpajoissa. Katri tarjoaa Konnevedellä ja lähialueilla myös Neurosonic-palautumisalustan vuokrausta.
Syksyllä Katri aloittaa trauma-informoitujen valmentajien kouluttamisen. Pohjakoulutukseltaan hän on opettajakouluttaja, joten kouluttaminen on hänelle luonteva osa yrittäjyyttä.
Konnevedelle sijoittuminen avaa yritykselle uudenlaisia mahdollisuuksia. Katri näkee, että paikkakunta tarjoaa hänelle sekä rauhaa että verkostoja. Se on yhdistelmä, jota hän on kaivannut.
– Olen loputtoman kiinnostunut hermostosta ja trauma-informoidusta lähestymistavasta. Tämä tuntuu todella omalta.
Konnevesi voi olla vaihtoehto, vaikka tuttu ja turvallinen pitäisi paikallaan
Katrin oma muutto kertoo myös laajemmasta asiasta. Ihmiset eivät aina muuta, vaikka vaihtoehto voisi olla hyvä. Taustalla voi olla epävarmuutta, lamaantumista tai yksinkertaisesti se, että tuttu tuntuu turvalliselta.
Katri tunnistaa tämän hermoston näkökulmasta.
– Me saatamme jämähtää siihen, mikä koetaan riittävän turvalliseksi, vaikka vaihtoehto B voisi olla paljon parempi. Emme uskalla laajentua tai tavoitella koko potentiaaliamme.
Hän itse uskalsi lähteä. Jättää tutun kaupungin, pitkän työuran vaiheen ja pohjoisen maisemat. Tulla paikkakunnalle, joka ei ollut valmiiksi oma, mutta joka alkoi nopeasti tuntua oikealta.
– Jos maailma huomenna loppuisi, voisin ainakin ajatella, että tein tänään mahtavia asioita.
Konnevedelle tämä tarina on arvokas. Se kertoo siitä, että pieni kunta voi olla uudelle asukkaalle ja yrittäjälle paljon enemmän kuin piste kartalla. Se voi olla paikka, jossa asiat järjestyvät, ihmiset ottavat vastaan ja yrittäjä löytää tilaa kasvaa.
Katri Siitosen tarinassa Konnevesi näyttäytyy paikkana, jossa on helppo aloittaa. Ei siksi, että kaikki olisi suurta ja valmista, vaan siksi, että ihmiset ovat lähellä.
– Minun kohdallani kaikki meni todella sujuvasti. Kaikki järjestyi.
Ja ehkä juuri siinä on Konneveden vetovoiman ydin. Kun uusi ihminen tulee, häntä ei jätetä yksin.
Teksti ja kuvat: Riku Tulla
